Page 24

rajamaki_kylakirja

Lehmiä nykyisen Hangonväylän kohdalla. hm sista ja toisaalta venäläisistä sotavangeista. Oman väen avuksi myös Malkamäet saivat kolme vankia, Pietarin, Vasilin ja Pavelin. Pian kuitenkin Pietari siirrettiin muualle.V angit näkyvät senaikaisissa perhejuhlien va-lokuvissa yhdessä perheenjäsenten kanssa, vaikkei heitä olisi vankeja koskevien määräysten mukaan ollut lupa ottaa edes samaan ruokapöytään talonväen kans-sa. Suomalainen maalaisväestö ei yleensäkään ottanut noita ylempää tulleita määräyksiä ihan kirjaimellisesti. Ilmeisesti vangit saivat elää Malkamäenkin työ- ja per-heyhteisössä varsin vapaina ja luotettuina. Sotavan-kien asumista ja oloja koskivat valtion tiukat määräyk-set, ehkä kansainväliset sopimuksetkin. Sodan oloissa maalaisjärjen käyttö riitti vankien kohteluun, vangeil-lahan ei ollut halua eikä syytä lähteä karkuun tai ryh-tyä vahingontekoihin. Kun ruokapula koetteli sodan aikana muuta väestöä ankarasti, maataloissa oltiin ai-na nälältä turvassa, sekä oma väki että vieraat. Ali-Periäisissä harjoitettiin 1930-luvun lopulta lähtien voimallista karjataloutta. Lypsykarjaa varten oli Heikki Malkamäen mukaan jälkeenpäin muisteltu-na parinkymmenen lehmän navetta. Sikatalous ku-koisti niin ikään; oli lihotussikoja, jalostustoimintaa ja porsitussikala. Omaan käyttöön joutuvat siat teuras-tettiin kotona, ja mestarina toimi nuoremman pojan, Toivo ja Jussi Malkamäki hevosineen 1938. hm Veikko Juho Malkamäen appi, Raili Malkamäen isä Il-mari Perkiä, kukapas muu. Hänhän se hoiti teurastuk-sia myös kylän pienemmissä talouksissa. Lypsykarjan pito loppui Ali-Periäisissä vuonna 1952. Silloin pidettiin tavanmukainen huutokauppa, jossa lehmät myytiin. Hevosia oli parhaaseen aikaan ollut kuusikin peltotöissä yhtä aikaa. Viimeisestä he-vosesta luovuttiin 1960-luvun alussa. Tilan työt ko-neellistettiin 1940-luvun loppupuolelta alkaen. Ensim-mäinen auto tilalle hankittiin ehkä jo 1940-luvun lop-pupuolella, mutta viimeistään 1950-luvun alussa, jol-loin Toivo sai jo lainata paapan Pobedaa. Vuoden 1952 alkupuolella virisi Alkon ja Rajamäen väestön välillä ilmiriita tehtaan jäteveden puhdistuk-sen puutteellisuudesta. Koko seutua vaivasi inhottava löyhkä, joka aiheutui tehtaasta. Alko ei aluksi halun-nut myöntää, että sen vuonna 1940 valmistunut jäte-veden puhdistuslaitos oli epäonnistunut ja toimi huo-nosti. Valituksiin liittyivät muutkin Koiransuolenojan varsilla asuvat, Uudenkylän ja myös Kirkonkylän väki. Juttu paisui, ja sitä puitiin paikallisessa lehdistössä ja Iltasanomissakin. Paljon kirjoitettiin valtakunnan leh-distössä


rajamaki_kylakirja
To see the actual publication please follow the link above